Eläköitysmissuunnitelmia - Aimee

Siirry alas

Eläköitysmissuunnitelmia - Aimee Empty Eläköitysmissuunnitelmia - Aimee

Viesti kirjoittaja cihara lähetetty Ke Elo 17, 2016 2:02 pm

17.8.2016 Eläköitymissuunnitelmia (Aimee)

Huokaisin syvään astuessani satulahuoneeseen, jossa vallitsi jonkinlainen pyörremyrskyn jälkitila. Viikonloppuleirin jälkimainingeissa varusteet olivat päässeet kaikki eksymään vähän sinne tänne, kun seiniltä oli ensin raivattu tilaa vierailijoiden varusteille.
”Ihan syviä hengityksiä vaan”, huikkasi ohitseni kiitävä Jacques taputtaen nopeasti olkapäätäni lohdutukseksi.
Katsoin synkkänä, kun hän heitti Emeryn satulan ensimmäiselle näkemälleen tyhjälle satulapaikalle ja nappasi vierestä vuorostaan Briellen varusteet mukaansa. Olin jo nimittämästä häntä siivottomaksi possuksi, mutta maltoin sitten mieleni. Tiesin ratsuttajallamme olleen kiireistä viimeisen viikon, kun talliin oli tullut kaikkien muiden liikutettavien hevosten lisäksi kaksi täysin ratsutettavaa nuorta, joita Danielle haluaisi pian jo kisakentille näyttäytymään. Tyydyin kohtalooni ja aloin järjestellä eksyneitä satuloita takaisin paikoilleen.
 
Kuulin käytävältä askelia, ja Frejn hoitaja Nadia ilmestyi ovelle. Hänen katseensa kävi käsivarsillani lepäävässä satulassa ja huoneen kaaoksessa ja nuori nainen yhdisti vikkelästi näkemänsä. Hän otti pari peruuttavaa askelta ja mutisi jotain epämääräistä karsinan siivoamisesta ja hävisi sitten ripeästi näkyvistä.
”Nadiaa!” huusin hänen peräänsä toivoen tytön palaavan avukseni, mutta vastaukseksi kuulin vain tallin toisesta päästä kumisevan oven sulkeutumisen äänen.
”Mitäs täällä meuhkataan”, sanoi puolestaan Michalin rauhallinen ääni hänen ilmestyessään paikalle puolestaan Nolan varusteiden kanssa.
”Satulat on ihan väärillä paikoilla ja loimet pitäisi pestä ja tarkistaa talvea varten ja toi ohjakasakin pitäisi selvittää”, valitin surkeana ja potkaisin turhautuneena maassa lojuvaa irto-ohjien sekamelskaa.
Michalin ilme oli myötätuntoinen hänen asettaessaan Nolan varusteet siististi omille paikoilleen. Hän laski käsivartensa lohduttavasti olkapäälleni ja lähti ohjaamaan minua ulko-ovia kohti.
”Tiedän, mikä piristää sinua varmasti”, hän myhäili nojatessani alistuneena päätäni tallin isähahmon hartiaan.
 
Michal johdatti minut kentän laidalle, jossa myös Amelie ja Nadia seisoskelivat. Nadia yritti parhaansa mukaan piiloutua Amelien taakse, vaikkei onnistunutkaan tässä oikein hyvin ottaen huomioon Amelien lähinnä keijukaista muistuttavan ruumiinrakenteen. Kentän keskellä seisoi Danielle pitäen paikoillaan hermostuneena steppailevaa Brielleä ja Jacques, joka pisti juuri kypärää päähänsä.
”Emeryn kanssa meni tosi hyvin aamulla, mutta Brielle on ollut vähän vähemmän vastaanottavainen”, selosti Amelie matalalla äänellä.
Danielle puheli nuorelle tammalle rauhoittavasti Jacquesin asettaessa jalkansa kevyesti jalustimeen. Kun vastalausetta ei tullut, Jacques nousi kevyesti ja rauhallisesti sen selkään. Brielle otti taas muutaman hermostuneemman askeleen miehen asettaessa painonsa tasaisesti sen selkään, mutta asettui taas aloilleen. Kaikki näytti sujuvan hyvin heidän lähtiessään liikkeelle ja Daniellen taluttaessa ratsukkoa kentän laitaa pitkin. Hetken päästä Briellen mitta tuli kuitenkin täyteen ja se ampaisi täyttä vauhtia eteenpäin. Danielle joutui päästämään irti ettei tamma vetäisi täyskäännöstä pidätysten voimasta ja jätti Jacquesin oman onnensa nojaan. Jacques, joka vuosien aikana oli selvinnyt jos jonkin näköisistä rodeosuorituksista, näytti hetken jopa saavan neidin taltutettua. Briellen viimeinen yritys päästä ratsastajastaan eroon jättimäisellä pukilla kuitenkin teki tehtävänsä ja Jacques päätyi mätkähtäen kentän pintaan.
 
”Oi ei, onko hän kunnossa?” kysyi hämmästellen Disa, joka oli ilmestynyt Brendanin kanssa seuraamaan tapahtumia. Hän katsoi hieman ihmeissään Brendania, joka yritti peitellä hihitystään hihaansa.
Jacques kieltämättä makasi edelleen kentän pölyissä tuijottaen taivasta kohden ja huolestuin itsekin.
”Eihän sattunut?” huusi Danielle vähän matkan päästä saatuaan Briellen kiinni.
Jacques nousi irvistäen puoli-istuvaan asentoon ja heilutteli jalkojaan. Hän huiskaisi kättään Daniellen suuntaan ja tulkitsin sen olevan merkkinä siitä, että kaikki oli hyvin.
”Ylpeys taisi ottaa vähän iskua”, Michal sanoi hymyillen hänkin.
Jacques pölläytti kentän hiekkaa turhautuneena käsillään ja rojahti vielä takaisin x-asentoon makaamaan.
”No selkään vaan takaisin, täällä yleisö oottaa uusintanäytöstä!” Brendan huudahti ystävälleen.
”Laskeskelen eka onko mulla varaa jäädä eläkkeelle”, Jacques huusi takaisin.
cihara
cihara
Danielle Laine, tallin omistaja

Viestien lukumäärä : 53
Join date : 25.03.2015
Paikkakunta : Valence, Ranska

http://ciharan.webs.com/bromfield.htm

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa