Michalin kouluvalmennus

Tara kävi selvästi kierroksilla jo odotellessaan ratsastajaansa selkään ja Bella joutuikin hyppäämään steppailevan tammansa selkään melkein puolen metrin päästä sen väistäessä pois alta. Alkuverryttelyt menivät hieman kireissä tunnelmissa; Tara tuntui olevan jännittynyt kuin viulun kieli ja Bellan ilme sen selässä samaa luokkaa. Ratsukko alkoi löytää rentoutta vasta, kun pääsimme itse päivän aiheeseen, laukkatyöskentelyyn. Ensimmäiset laukkaympyrät saivat Taran pärskähtelemään turhat jännityksensä pois ja samalla rentoutui myös ratsastajan olemus huomattavasti. Kun sopiva rytmi ja tehokas takaosatyöskentely oli saatu ympyrällä rullamaan, eivät laukanvaihdot pituushalkaisijalla tuottaneet enää taitavalle ratsukolle suurempia ongelmia. Tara oli loistavasti ratsastajansa alla ja lopulta sen keskittyminen oli siirtynyt kaikesta vieraasta ja hämmentävästä saamiinsa apuihin, joita se seurasi ihailtavan tarkasti.

Oikea perisuomalainen ilmestys ranskalaisissa maisemissa – oli ajatus, joka tästä kaksikosta tuli ensimmäisenä mieleen. Piiska todisti ennakkoluuloni katujyrän lailla eteenpäin puskevista suomenhevosista vääriksi jo alkuverryttelyn aikana. Se lähti kantamaan itseään komeasti jo alkuverryttelyiden aikana ja kulki kevyesti kuolaimella, kun siirryimme laukkatyöskentelyn pariin. Ireth oli koko valmennuksen ajan johdonmukainen ja jämäkkä avuissaan ja lisäili tehtävien väliin välillä oma-aloitteisesti omia kuvioitaan ratsunsa pään vaivaksi. Työstimme laukan rytmiä ympyrällä hiukan pidempään ennen kuin Piiska hetkellisestä kuumumisesta keräämänsä höyryt puhkuttua pihalle ja liikkeestä tuli taas hallittua. Irethillä oli kuitenkin vielä paljon hevosessa pidättelemistä, kun siirryimme sulkutaivutuksiin pituushalkaisijalle. Tarpeeksi rauhallinen tahti löytyi lopulta ja suomalaisratsukko oli miellyttävää katseltavaa kaikessa Elovenamaisessa komeudessaan.

Ensisilmäykseltä Mooa vaikutti oikein kevyeltä ja hyväliikkeiseltä suomenhevoselta ja ratsukolla tuntui olevan selkeä yhteissävel jo valmiina olemassa. Julia pyöritteli ratsunsa letkeäksi alkuverryttelyissä ja Mooa lähti pidentämään askeltaan kiitettävästi jo ennen itse ratsastustehtävään siirtymistä. Tämä tamma antoi varmasti kilpailuissa koulupuokeillekin vertaisensa haastajan, niin harmoniselta sen meno näytti jo alkuvaiheessa. Laukkakin lähti rullaamaan nopeasti ja siirryimme pituushalkaisijalle sulkutaivutuksen pariin. Alussa ratsukolla oli hieman vaikeuksia etuosan hallinnassa, sillä Mooa meinasi lähteä turhan banaanimaiseen asentoon sen sijaan, että pelkästään takaosa olisi siirtynyt ratsastuslinjan ulkopuolelle. Päädyimmekin ottamaan etuosan hallintaan ensin ravissa, ennen kuin tehtävää yritettiin uudestaan laukassa. Mooa tuntui hoksanneen jutun jujun hienosti ja Julia pääsi taputtamaan hienon suokkinsa kaulaa kiitokseksi hyvästä työstä.

Komea tumma Antti oli ratsastaja selässään oikein tyylikäs näky ja vaikka se astelikin kentälle jännittyneen oloisesti tepsutellen, oli se alusta lähtien täysin kuulolla ratsastajansa apuihin. Ratsukolla oli ongelmia tasaisen rytmin löytämisessä laukkatyöskentelyn alussa ja laukanvaihtoihin siirryttäessä askeleet pääsivät helposti menemään sekaisin. Antti tukeutui vahvasti ratsastajansa apuihin ja VP:llä oli suuri työ tasaisen tahdin ylläpitämisessä. Antti oli korkeatasoinen hevonen, jonka lihaskunto oli kohdillaan, joten siirryimme laukanvaihtojen jälkeen vielä kokeilemaan muutamaa laukkapiruettia. Tämä vaati hevoselta paljon varsinkin valmennuksen lopussa, mutta ratsukolta löytyi voimaa ja kärsivällisyyttä tehtävän suorittamiseen. VP sai taas työskennellä voimakkaasti kevyen ja ketterän olemuksen eteen, mutta onnistui tässä muutaman yrityksen jälkeen. Nuorena hevosena Antti tarvitsi vielä huomattavan suuren tuen ratsastajastaan, mutta tulevaisuus näytti oikein lupaavalta.