Voi mikä rakkauspakkaus - Amelie

Avasin tammakäytävän päätyoven innoissani. Olin pitkän aikaa ollut vain ”aikuishommissa” liikuttamassa hevosia, kun kirpputallissa ei asustellut yhtään pitkäaikaista vauvelia. Olihan se ihan kiva pitkästä aikaa paneutua omiin ratsastustaitoihin vähän tarkemmin, mutta aloin olla aika kyllästynyt veljen alaisena työskentelemiseen – Jacques otti kyllä kaiken ilon irti uudesta orjastaan päätallin puolella. Mutta nyt Bromfieldissa oli yksityisenä ihana pieni maitovarsa, jota pääsisin ainakin silittelemään.

Danielle puuhaili Mellin karsinassa astuessani käytävälle.
”Heeei, tuolla!” hän huikkasi minulle osoittaen karsinaa käytävän toisella puolella.
Ilmeestäni taisi nähdä, mitä olin tullut katsomaan.
”Oiiii”, pääsi ihastunut hihkaisu suustani, kun kurkistin Joyn karsinaan.
Voi kuinka kaunis se oli! Pieni silkkiturpa kurkotti haistamaan tarjoamaani kättä tohkeissaan puhisten. Pikkutyttö näytti aivan erityisen pieneltä, ehkä siksi, että se asui paremman seuran puutteessa vielä täysikokoisen hevosen karsinassa. Viereisen karsinan Nola seisoi liimautuneena karsinoiden väliseinään. Ehkä sekin oli ihastunut uuteen seuralaiseensa.
 
Astuin sisään karsinaan pajailemaan tyttöä.
”Kato kirppu löytänyt taas kokoistaan seuraa!” kuului Jacquesin ilkkuva ääni ovelta.
”Älä tule häiritsemään mun onnenhetkeä”, lässytin irrottamatta katsettani Joysta, jonka kaulaa silittelin. Tyttö tutki innoissaan ratsastushousuistani roikkuvaa avainnippua.
”Lähden viemään Nolaa tarhaan, tuo se perässä”, sanoi veljeni astuessaan viereiseen karsinaan. Nola näytti hänelle hapanta naamaa.
”Vähän iloisempaa ilmettä, muuten tulee ryppyjä silmien ympärille”, Jacques mutisi tammalle pujottaessaan riimua sen päähän.
 
Asetin minikokoisen riimun Joyn päähän ja lähdin kuljettamaan sitä käytävää pitkin ulos. Kuulin Daniellen naurahtavan Mellin karsinasta, kun innokas pikkutyttö hypähti jotain pukin näköistä käytävällä ja kipitti sitten innoissaan vierelläni ovelle päin. Ovella jouduimme vähän kertaamaan kuka kulkeekaan ovista ensimmäisenä, mutta muuten tamma tepsutti vierelläni kauniisti jotain käynnin ja ravin välimuotoa. Tarhaan päästessään se juoksi Nolan luokse muutaman ilopukin säestämänä. Nola näytti pitävän uudesta kaveristaan, vaikka se suhtautuikin toisen hyppelyyn hyvin neutraalisti. Ne tulisivat varmasti hyvin toimeen keskenään.