Frejn hoitopäiväkirja

Vilkuilin vieressäni aukeavaa tallipihaa autoni ikkunasta ja keräilin rohkeutta nousta ulos. Kello oli onneksi vielä niin vähän, ettei pihalla näkynyt juuri muuta liikettä kuin kaukana tarhoissa käyskentelevät hevoset. Syvään huokaisten nousin ulos autosta ja hieraisin hermostuneeni käteni beigeihin housuihini. Toivottavasti kukaan ei katsoisi tennareitani kauhean pahalla. Suuntasin siistin mukulakivisen tallipihan halki oripäädyn ovia kohti. Bromfield oli minulle tuttu paikka muutaman vuoden takaa, mutta hoitajaurani oli ollut siellä niin lyhyt, etten uskonut kenenkään muistavan minua. Ainakin toivoin kovasti niin; katoamistemppuni oli ollut sen verran nolo, että taisin olla juuri sen vuoksi nytkin niin hermostunut.
 
Talli oli paljon tyhjempi kuin viimeksi käydessäni, jolloin lähes kaikki karsinat olivat täynnä. Bromfieldissa oli selkeästi jylläänneet isot muutosten pyörät. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä olin tullut ihan vain yhtä hevosta varten ja tämä hevonen katsoi nyt minua heti oven vieressä oikealla olevasta karsinasta korvat hörössä. Hieno herra Frejhän se siinä mittaili minua katseellaan. Pystyin melkein kuulemaan välinpitämättömän tuhahduksen, kun se letkautti korvaansa ja kääntyi takaisin tutkimaan ruokakuppinsa sisältöä. Hymähdin itse tyytyväisenä ja otin haasteen vastaan: olin vankasti päättänyt hurmata sen sydämen, vaikka siinä menisi kuinka kauan.

Havahduin askeliin käytävän päästä ja hymyilin miehelle, jonka tunnistin Michaliksi.
”Bonjour”, hän huikkasi tämä pitkä, kunnioitettavan näköinen mies. Vastasin reippaasti samalla, kun mittailin häntä katseellani. Soitettuani Daniellelle Frejstä hän oli nimennyt Michalin vastuuhenkilökseni ja olin ollut kieltämättä hieman hermostunut jo siinä vaiheessa, Michalia oli pidetty ainakin pari vuotta sitten vielä suhteellisen pelottavana. Nyt hän kuitenkin hymyili hiukan astuessaan Frejn karsinaan, enkä ainakaan vielä ollut ihan kauhusta kankeana – pitäisi vaan tehdä parhaansa, ettei tulisi sanomista.
”Turvaconverset vai?” sanoi Michal pujottaessaan riimua Frejn päähän ja katsoi kenkiäni merkitsevästi. Merde, kirosin mielessäni ja tein itselleni henkisen muistutuksen pistää ratsastuskengät seuraavalla kerralla jalkaan.
 
”Taluta se vain tuonne pesukarsinaan, voit hoitaa sen vaikka siellä”, Michal sanoi ojentaen riimunnarun käteeni. Tein työtä käskettyä ja lähdin suuntaamaan käytävän perälle. Frej kulki rauhallisesti vierelläni ja katseli viereisiin karsinoihin kiinnostuneen näköisenä. Voi kun se oli kaunis, olin aivan ihastunut uuteen hoitohevoseeni. Pesupaikalla kiinnitin sen molemmin puolin kiinni ja katseeni osui lattialla kulmalla odottavaan harjapakkiin.
”Nappasin harjat jo mukaan, tiedätkin jo entuudestaan mistä ne löytyvät”, Michal sanoi tullessaan luoksemme ja tunsin punan nousevan poskilleni. Ei minua siis ihan täysin oltu unohdettu.
 
Harjailin Frejtä ja poika seisoi rauhassa paikoillaan, kun Michal silitteli sen päätä ja kertoi minulle tallin menosta. Suuria muutoksia minun hommiini ei ollut tullut, mutta tallin suurin uudistus yksityishevosten kanssa sai minut hätkähtämään. Yksityishevoset tarkoittivat myös paljon uusien ihmisten pyörimistä tallipiirissä, mikä oli minusta potentiaalisesti hyvä tai huono juttu. Eihän sitä koskaan tiedä, millaisia tyyppejä omistajien joukosta löytyisi. Tallin oma porukka oli ilmeisesti pysynyt samana, mistä olin iloinen: tutuista naamoista erityisesti Jacquesia kelpasi katsella enemmänkin. Ja olivathan kaikki olleet oikein mukavia tyyppejä heidät tavatessani.
 
Kaunein poika oli kuitenkin Frej, joka ei paljoa minusta jaksanut välittää ja kuunteli rauhallista jutusteluamme korvat lepsuen. Harjasin sen kiiltävän karvan vielä kiiltävämmäksi ja ihailin samalla sen lihaksistoa, tällä orilla olisi hieno päästä ratsastamaan. Harjauksen jälkeen Michal lähti saattamaan meitä tarhoille päin, sillä Frejn tarhausaika oli juuri alkanut. Päästimme Frejn nauttimaan raikkaasta ilmasta. Toisessa tarhassa näin aivan älyttömän suloisen varsan, joka yritti juuri nyhtää aidan toisella puolella kasvavaa voikukkaa suuhunsa. Varsan jalat olivat aivan levällään ja se oli kieltämättä koominen ilmestys kaikessa keskittyneisyydessään.
Kiitin Michalia opastuksesta ja sovimme, että tulisin pian uudestaan käymään ja seuraavalla kerralla ohjelmassa olisikin Frejn täysi peseminen. Michal lähti jatkamaan omia töitään ja suuntasin itse takaisin autolleni. Oloni oli oikein tyytyväinen ja helpottunut. Hoitajaurani oli lähtenyt oikein hienosti käyntiin – taas.

// Hienoa saada sinut takaisin meininkiin mukaan!

Taidatte olla Frejn kanssa oikein sopiva parivaljakko. Tästä se yhteinen taival nyt alkaa. Kiva, että se tuntui ilmeisesti sinustakin hyvältä valinnalta hoitohevoseksi, itse olen ainakin aika vakuuttunut tästä yhdistelmästä. Turhaan huolehdit menneitä, ei täällä kukaan varmasti muistele pahalla! Jos pojat nyt yrittävät kiusata sinua niin pistä takaisin samalla mitalla, pystyt siihen varmasti:D Ja onhan sinulla tietysti Michal tukenasi, tiedät kyllä kuka saa meidän ihmisriiviöt kuriin, jos on tarvetta.

Mukavasti kirjoitettu ja sujuva tarina. Olisin näin alkuun pitänyt ehkä vähän enemmän kuvailevasta tarinasta. Näin alkuun on aina kiva lukea miltä Bromfield juuri sinun mielessäsi näyttää.

12v€, toivottavasti sinusta kuuluu pian lisää!

Astelin Bromfieldin tallipihan läpi tennareissani – pitkän harkinnan jälkeen olin päättänyt ”turvatennarit” riittäviksi jalkineiksi, ratsastuskengät olivat näillä helteillä ihan liian hiostavat varsinkin nyt, kun en ollut menossa edes ratsastamaan. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja Michal ratsasti laukkasi kentällä hienolla tummalla orilla. Frej näkyi seisoskelevan tarhassaan, taisi olla vähän turhan kuuma lempiorillanikin.
 
Kävelin vielä suoraan talliin, jonka ihana viileys helpotti oloani. Suuntasin kohti satulahuonetta ajatuksenani rasvata Frejn satula. Vauhtini oli niin reipas, että huoneeseen astuessani meinasin keilata kumoon juuri alahyllyä tavoittelevan miehen.
”Oi anteeksi”, huudahdin säikähtäneenä, kun Brendaniksi tunnistamani nuori mies suoristi selkänsä.
”Aikamoinen iskuyritys”, hän sanoi silmät vilkkuen ja huokaisin helpotuksesta.
”Joo, mulla on tapana raivata kaikki esteet määränpään tieltä”, naurahdin itsekin ja nyökkäsin hänen takanaan olevaa satulaa kohden.
”Ops, mä voin antaa”, Brendan kiirehti nostamaan satulan alas penkille. Kiitin kauniisti, aika herrasmiesmäistä.
 
”Brendan, tiedätkö missä Leon…” kuului käytävältä ennen kuin lyhythiuksinen vieras nainen paukkasi myös sisään satulahuoneeseen.
Hänen lauseensa jäi kesken, kun näki minut ja nainen hymyili minulle tervehdykseksi. Hän näytti suurin piirtein ikäiseltäni ja hiukset olivat hyvin tummanpunaiset. Hymyilin kauniisti tervehdykseksi. Oikeasti koin aavistuksen ärsytystä tätä kohtaan, keskeytyihän juttuni Brendanin kanssa nyt ihan täysin.
”Niin se liina vai? Joo voin tulla näyttämään”, Brendan sanoi ja lähti naisen kanssa käytävän suuntaan. No nyt ärsyynnyin oikeasti.
”Nähdään taas”, huikkasi Brendan kuitenkin vielä ovelta ja ärsyyntymisaste palasi takaisin normitasoille.
 
Satula ei ollut mitenkään erityisen pesun tarpeessa, mutta jalustinhihnojen rasvaaminen oli ihan ajankohtaista. Siinä ei kauaa nokka tuhissut. Nappasin harjakorin mukaani ja siirryin pesupaikalle pesemään ne. Jätin harjat siihen ja lähdin hakemaan Frejtä tarhasta.
 
Kullanruskea ori ravisti päätään, kun kutsuin sitä tarhan portilta ja käppäili sitten luokseni. Sen ilme oli taas välinpitämätön. Rapsutin sitä korvan takaa ja pujotin riimun päähän. Frej käveli kiltisti perässäni pesupaikalle. Säädin suihkun lämpötilan suhteellisen viileäksi ja aloin sitten Frejn suihkuttelun jaloista. Orin ilme alkoi näyttää tyytyväiseltä, se laski päätään ravistellen kaulaansa ja pärskähti kerran. Taisi viilennys tulla tarpeeseen. Suihkuttelin hoitohevostani ehkä vähän tarpeettomankin pitkän aikaa, mutta orin tyytyväinen ilme antoi minusta oikeutuksen siihen. Lopulta kuitenkin sammutin hanan ja vetelin ruskeasta karvasta suurimmat vedet pois. Suihkutin harjaan ja häntään jouhen selvitysainetta ja harjasin ne takuttomiksi. Kävin viemässä tavarat nopeasti takaisin paikoilleen ja talutin orin sitten ulos.
 
Frej kimalsi auringossa, kun jätin sen tarhaansa. Katselin hetken tyytyväisenä sen menoa, kunnes se alkoi kuopia maata mukavan hiekkaisesta kohdasta.
”Eiii”, voihkaisin itsekseni juuri ennen kuin iso hevonen rojahti maahan piehtaroimaan. Huokaisin syvään ja lähdin suuntaamaan autoani kohti.

// Voih, miten ne hevoset osaavatkin tehdä puhtaudesta aina vain väliaikaisen käsitteen. Mukavaa, että sait Frejn kuitenkin viilentymään! Kesä on ollut niin helteinen, että pelkään joku päivä löytäväni Jacquesin ja Brendanin pesukarsinasta toisiaan suihkuttelemasta viilennyksen tarpeessa. Huoh se bromance tarvitsisi joukkoon naisen ennen kuin homma menee oudoksi... Sinähän Brendania jo näitkin pitkästä aikaa, eikös kelpaisi tuollainen raamikas aussi;)

Nyt oli tarinassa mukavasti tunnelmointiakin. Ensimmäisen tason tehtävät tulivat tällä hoitokerralla suoritetuksi, se on kakkostaso edessä sitten. Mitä enemmän tätä pohdin, sitä loistavammalta parivaljakolta Frejn kanssa tunnutte, kuin luodut toisillenne! Hienoa, että löysit tiesi takaisin Bromfieldiin:)

15v€, ratsaille mars!