Nonon hoitopäiväkirja

Ihmettelin itsekseni, miten tämä saattoi olla nopein ja ongelmattomin muuttomme, vaikka tamma vaati tuplasti enemmän silmällä pitämistä koko matkan ajan toipilaisuutensa vuoksi. Tai ehkä kaikki meni hyvin juuri sen ansiosta. 

Niin tai näin, mukavan rento tallinpitäjä Danielle kipaisi tallille huomatessaan autoni kurvaavan tallin pihaan. Olimme jo aamulla puhuneet puhelimessa koneeni laskeuduttua lentokentälle, mutta kertasimme vielä kasvotusten Nonon viimeaikaiset edesottamukset. Pienessä sairastarhassaan seisoskellut tamma alkoi kiertää aidan viertä huomatessaan meidän lähestyvän sitä. Taskunpohjalta löytynyt porkkananpala hieman lepytti ärripurrin mieltä ja sain napsaistua tamman riimunnaruun.

”Nonon oma eläinlääkäri tulee tutkimaan sen reilun viikon päästä, jolloin saadaan jo ehkä lupa lisätä vähän liikunnan määrää. Takajalan vamma oli loppujen lopuksi aika pieni ja toipilasaika on mennyt ihmeen luppoisasti.” selvensin tammani lähitulevaisuuden suunnitelmia kiinnittäessäni sen tallikäytävän naruihin kiinni. Nono päästi pitkän ja syvän huokaisun. Se olisi kai tahtonut jäädä jatkaa lomaansa, vaikka aina se on esteradalle singahtanut taukojenkin jälkeen korvat hörössä ja täyden kympin asenteella. Tämänhetkiset ennusteet kisaradoille paluusta ovat hyvät, mutta otetaan päivä kerrallaan ja mennään tamman terveyden ehdoilla.

Nonon nuokkuessa käytävällä Daniellekin myönsi tamman käyttäytyneen oikein hyvin uudessa kodissaan. Olin tietysti maalaillut etukäteen piruja seinille ja kertonut ensin kaikista tamman mahdollisista tempauksista. Nonoa poissa ollessani kävelytellyt ja hoidellut Brendan tuli tallikäytävälle satulaa kanniskellen, mutta poikkesi pikaisesti juttusille. Mies vakuutti vahvalla aussiaksentillaan tamman olevan niin kunnossa kuin se voi olla. En ollut varma tajusinko lopuista sepustuksista puoliakaan, mutta nyökyttelin ymmärtäväisenä.

-Disa

// Noniin, pääsit vihdoin kirjoittelemaan, kun tallin omistaja tajusi tehdä duuninsa!

Nono on tosissaan kotiutunut tallin arkeen aika mukavasti. Ne tulevat Brendanin kanssa hyvin juttuun, molemmat ovat vähän tuollaisia humoristisia yksilöitä ja persoonat kohtaavat hyvin. Kiva, että hän tajusikin käydä juttusillasi, vaikkei kaikki olisikaan mennyt ihan perille saakka:D Brendan voi varmasti avustaa myös eläinlääkärikäynnissä, jos itse et pääse paikalle. Mutta hyvä että tulevaisuus näyttää lupaavalta ja pian pääsette testailemaan Bromfieldin ratsastusmahdollisuuksia.

Mukavan sujuva ja rento tarina! Kuvasit yksityiskohtien kautta Nonon luonnetta niin, että minullekin alkaa muodostua tarkempi kuva tammasta. Kiva, että otit myös muita hahmoja mukaan tarinaan näin ensimmäisellä käyntikerrallasikin! Vuoropuheluista ym. keskusteluista saa yleensä paremman kuvan taas omasta hahmostasi, jonka takia luen aina vuorovaikutustilanteista oikein innolla. Odotan jo seuraavaa tarinaasi:)

Kotona Suomessa sääolosuhteiden jatkuvan vaihtelun vuoksi melkein joka toisen hevosen pystyi ratsastamaan ulkona ja joka toisen maneesissa. Keskiviikkoisena aamuyönä tuskastuin ja klikkailin äkkilähdön Nonon luokse paria päivää aikaisemmin. Pakkasin laukun ja huusin Thomakselle sayonarat. Päätin nauttia täysin siemauksin jokaisesta auringonsäteestä ja lämpimästä tuulenhenkäyksestä Ranskan auringon alla.

---

”Eihän täällä ole ristin sielua. Lähdetkö maastoseuraksi – vaikka sillä ponillas?” huudahdin Brendanille, joka palasi talliin vietyään viimeisen hoidokkinsa takaisin pihalle nauttimaan seesteisestä loppukesän illasta. 
”Mikä jottei. Petytkö, jos kuitenkin ottaisin Frej’n?” mies virnisti ja viittasi isoon raudikkoon, jota itse olin saanut lainata tutustuessamme maastoihin. Heilautin päätäni kieltävästi.

Nonolla oli nyt saanut tehdä rauhallisia lenkkejä selästä kuukauden ajan, mutta aluksi tamma sai totutella paikkoihin ihan maasta käsin talutettuna. Tiedän olevani hieman hysteerinen lempparitammani kanssa ja vaikka Nonon ”hoitajapoika” vaikutti oikein asiansa osaavalta, sai tämä pysytellä tamman kanssa maan kamaralla vielä toistaiseksi. Nonon satulassa istuminen tuntui samaan aikaan niin kotoisalta ja niin vieraalta. Ennen vanhaa olisimme valmistautuneet tehovalmennukseen, nyt talsimme käynnissä hiekkatietä pitkin. Pohdin mitä tekisin, jos Nonosta ei olisikaan enää kilpahevoseksi, sillä toista samanmoista ei takataskusta valitettavasti löydy.

Havahduin omista maailmoistani, kun Brendan rikkoi hiljaisuuden matkimalla jotain puussa visertävää lintua. Aussi sai kuitenkin huomioni itseensä ja kaupan päälle kummastuneen ilmeen. Tavan kuulumisten vaihdon jälkeen juttu luisui Nonon kisakommelluksiin ja lukuisiin muuttoihimme. 
”Lyömme aina pullosta vetoa, onko seuraavan tallipaikan tallimestarin nimi Jacques.” vitsailin.
”Meidän Jacq on kyllä niin tohelo, että oliskohan koko talliakaan enää seuraavana päivänä.” Brendan veisteli pilke silmäkulmassa työkaveristaan. Mietin, oliko sopivaa alkaa nauraa, mutta lyhyen hiljaisen hetken jälkeen pärskähdimme molemmat. 

Maastolenkki oli hujauksessa ohi, kun mielenkiintoisia puheenaiheita riitti. Laskeuduin alas selästä vähän ennen kuin saavuimme tallipihaan ja taluttelin Nonoa loppumatkan. Brendan sai matkan aikana puhelimeensa kutsun illanviettoon, jonne hän kohteliaasti kutsui minutkin. Jouduin kieltäytymään aamun aikaisen herätyksen vuoksi. Eläinlääkäri tulisi vihdoin ja saisin kuulla, tuleeko Nonosta vielä kilpahevonen vai aukeneeko ura siitostammana.

// Mukavaa, että pääsit taas ilahduttamaan meitä läsnäolollasi ja samalla itsekin nauttimaan Ranskan lämmöstä!

Oikein ihanaa, että pääsit käymään Nonon selässä. Tammasta on tullut ihan osa tallin porukkaa; viereisessä karsinassa asusteleva Mell on aina iloinen sen nähdessään ja rapsutuksia satelee myös muulta tallin henkilökunnalta kuin vain Brendanilta. Hyvä, että oletkin saanut miehestä maastokaverin itsellesi! Hän on kyllä juuri oikea henkilö näyttämään maisemia, sillä hän hoitaa suurimman osan hevosten maastolenkeistä.

Pidän tavastasi kirjoittaa tälläisiä "katsauksia" käyntikertoihisi, tarinat pysyvät paljon mielenkiintoisempina yleensä näin kuin jos kirjoittaisi koko käynnistä yksityiskohtaisesti. Kirjoitustyylisi on sujuvaa ja mukavan humoristista myöskin. Olet selvästi myös tutustunut tallin sivuihin ja henkilökuntaan hyvin kirjoituksesi perusteella; hienoa, että käytät heitä hyödyksesi tarinoissasi!